Ehdin käydä kahdesti Neuvostoliitossa: vallankumousjuhlilla Moskovassa ja kahden viikon junamatkalla Siperian halki. Leningrad sen sijaan jäi käymättä. Lokakuun alussa minulla oli tilaisuus lähteä vanhemman poikani kanssa kahdeksi päiväksi viisumivapaalle risteilylle Pietariin.
Laivabussi vei meidät Iisakin aukiolle, mistä oli kävelymatka moniin historiallisiin kohteisiin. Kaupunki on mittasuhteiltaan niin valtava, että välimatkat ovat yllättävän pitkiä, joten kullekin päivälle kannattaa suunnitella vain yksi varsinainen vierailukohde tai nähtävyys. Ensimmäisenä päivänä kävelimme Pietarin-Paavalin linnoitukseen; kohteemme siellä oli avaruustutkimuksen museo. Olin ylpeä, kun alkeellisella kielitaidollani osasin ostaa liput ja kysyä tien venäjäksi!
Sää oli pilvinen ja ajoittain sateinen. Sateenvarjot olimme kyllä varanneet mukaan, mutta Nevan yli johtavalla sillalla tuuli riepotteli niitä kovasti. Vedenpitävät jalkineet olisivat olleet tarpeen - vaikka kuinka koetin väistellä lätäköitä, kengät kastuivat ensimmäisenä päivänä niin, etteivät kuivuneet yön aikanakaan...
Avaruustutkimusmuseo on omistettu Leningradissa opiskelleelle ja työskennelleelle raketti-insinööri Valentin Glushkolle, toiselle Neuvostoliiton kahdesta suuresta avaruusmatkailun kehittäjästä - toinen oli Sergei Koroljov. Museo on hiljattain uudenaikaistettu täysin, ja opastustekstit ovat myös englanniksi. Minulla oli lisäksi asiantunteva opas: se, mitä vanhempi poikani ei osaa kertoa avaruuslennoista, ei ole tietämisen arvoista!
Museon jälkeen ryhdyin toden teolla metsästämään filmiä kameraani - olin nimittäin päättänyt ruveta kuvaamaan vanhanaikaisesti filmille. Lopulta löysin Gostinyi Dvor -ostoskeskuksen erään liikkeen työntekijän neuvojen avulla Jarki Foto Marketin, joka sijaitsi kivenheiton päässä Sadovajalla. Suosittelen liikettä lämpimästi! Sain haluamani värifilmit, ja myyjä suostutteli minut kokeilemaan jopa musta-valkofilmiä, sillä hänen mukaansa Pietaria oli ehdottomasti kuvattava musta-valkoisena... Valitettavasti ottamani kuvat ovat edelleen kehitettävinä.
Teimme hieman matkamuisto-ostoksia. Pojalle löytyi pakkaus sosialistista realismia edustavia neuvostoliittolaisten avaruusjulisteiden uusintapainoksia:
Kotiin jääneille nuoremmille lapsille sekä tyttärenpojalle ostin suklaalevyt, joiden kannessa komeili nostalginen pioneerikuva, ja itselleni pop art -henkisen Juri Gagarin -jääkaappimagneetin:
Seurasimme, minne paikalliset poikkeavat syömään, ja sillä tavoin löysimme kelpo piirasbaarin. Aito venäläinen pikaruoka kuuluu varmaan maailman parhaisiin! Mehevät suolaiset piiraat ovat halpa ja täyttävä ateria, ja myös omena- ja marjapiiraita olisi saanut edullisesti kilohinnalla.
Seuraavana päivänä nousimme rohkeasti metroon ja lähdimme etsimään toista pääkohdettamme. Ostin rahakkeet, ja työntekijä neuvoi, mihin aukkoon ne oli pudotettava. Päämäärämme oli Grand Maket Russia, palkittu "Venäjä pienoiskoossa". Metrokartan ja kuulutusten avulla osasimme nousta kyydistä oikealla pysäkillä, mutta siitä eteenpäin reitti oli suurpiirteisen kartan ja arvausten varassa...
Aluksi täytyi päätellä, kumpaan suuntaan Moskovski prospektia meidän tulisi lähteä. Kartassani oli painettuna vain isojen katujen nimet, enkä metroasemalta maan pinnalle noustessani hahmottanut ilmansuuntia! Sattumalta lähdimme heti oikeaan suuntaan, minkä saatoimme päätellä talojen suurenevista numeroista; olihan loogista, että numerot suurenivat kaupungin keskustasta poispäin.
Olin olettanut, että niin paljon julkisuutta saanutta nähtävyyttä mainostettaisiin isoin kyltein Moskovski prospektilla, mutta kadun varrella ei näkynyt viitettäkään, että hiljainen esikaupunki kätkisi sisäänsä jotain ulkomaisia turisteja kiinnostavaa... Kartastamme saattoi sentään päätellä, että rautatien ali meidän ei pitänyt jatkaa, joten käännyimme juuri ennen rautatietä vasemmalle, missä suunnassa tiesin Grand Maketin sijaitsevan. Juuri, kun olimme antamaisillamme periksi, satuimme oikean poikkikadun kohdalle, ja pian näimmekin paikan mainokset.
Neuvostoliiton-aikaiseen rakennukseen on luotu uskomaton pienoismaailma, joka on vaatinut käsittämättömän määrän näpertämistä ja työtunteja. Pienoismalli esittelee Venäjää Kaliningradista Tyynellemerelle asti. Alueiden ja kaupunkien tärkeimmät nähtävyydet ja tyypilliset piirteet esitellään, ja lisäksi joka puolella on kiintoisia ja usein humoristisia pikku asetelmia tai kuvaelmia: vaimon kotoa häätämä juoppo aviomies kadulla alushoususillaan ja omaisuus ympärillään, työmaalla korttia lyövät työmiehet, metsäpalo ja sen sammutus, karhulla ratsastava Putin... Kaikkialla kulkee maanteitä ja rautateitä ja liikkuu henkilöautoja, linja-autoja ja junia. Tasaisin väliajoin laskeutuu "yö" Siperian suunnasta alkaen, ja pimeän tullen luonnollisesti syttyvät kaupunkien valot - ja sitten idästä saapuu jälleen "aamu". Vaikutelma on ihastuttava!
Pienoismallin yksityiskohtia tutkiessamme vierähti useita tunteja. Kierroksen jälkeen nautimme rakennuksen alakerran kahvilassa tukevan ja edullisen aterian. Haaveet kiireettömästä kävelystä Nevan rannoilla oli pakko unohtaa, sillä pikaisten kirjakauppaostosten jälkeen jouduimme jo kiiruhtamaan laivaan. Yritin ennen matkaa löytää tietoa Pietarin keskustan taidetarvikeliikkeistä, turhaan; vesivärien sijaan jouduin tyytymään tällä kertaa kirjakaupasta löytyneeseen maalausoppaaseen:
Onnellinen sattuma sai sentään meidät sen verran eksymään matkalla Iisakin aukiolle, että näimme vilauksen Talvipalatsista!
Unelmani on matkustaa Pietariin kokonaiseksi kuukaudeksi - ehkä taidekurssille?
Saatoitte muuten ihmetellä, missä yövyimme... Palasimme yöksi Princess Anastasialle ja vietimme yön mukavasti omassa hytissämme - huomattavasti edullisemmin kuin hotellissa! Kumpanakin aamuna nautimme runsaan buffet-aamiaisen, jonka voimalla jaksoimme monta tuntia.
