Silmälasit

Kahden vuoden ajan kävin naapurikaupungin silmälasiliikkeessä, kunnes löysin nämä kaunokaiset! Viime vuosina on ollut tarjolla lähinnä vain suorakaidetta eri muunnoksina.

Tekijänoikeuksista

Pohdin, millähän tavoin pääsisi käsiksi vanhojen käsityökirjojen tekijänoikeuksiin ja voisi julkaista niitä uudelleen, kuten eräs yhdysvaltalainen firma on tehnyt... Ylipäänsä nuo tekijänoikeudet välillä mietityttävät. Kun joku valmistaa vintage-kaavoilla myyntiin vaatteita, eikö siinä rikota tekijänoikeuksia? Kai ne oikeudet on aikanaan myyty lehdelle, jossa kaavat ja ohjeet ovat? Voisinko ruveta kopioimaan ihmisille maksusta neuleohjeita omasta vintage-neulelehtikokoelmastani? Entä mitä mahtaa vaatia, että saa modernisoida vanhan neuleohjeen ja julkaista sen uudelleen, jopa ilman viittausta siihen julkaisuun, jossa ohje alun perin on ollut? Ihmettelin esimerkiksi kirjaa "Ne ihanat neuleet" - jotain samantapaista olisi mahtava julkaista, mutta minkähänlainen prosessi olisi edessä oikeuksien saamiseksi? Ja kenen puoleen ylipäänsä pitäisi kääntyä, jos esim. kyseinen lehti on lopetettu eikä sillä ole suoraa jatkajaa?

Vanhoja kaavoja

Olen viime viikkoina pannut myyntiin vanhoja käsityölehtiä, sekä Sorja- ja Stil-kaavoja 50-luvulta. Olen ommellut lehdistä jotain pientä, mutta en oikein ole ompeluihmisiä - viihdynkin paremmin neuleissa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä mukavuudenhaluisempi olen; neuleet ja neulokset istuvat yllä mukavammin, kiristämättä. Kauniita katsella nuo vanhat muotikuvat kyllä ovat!

Chanel

Parina viime päivänä nautin Coco Chanel -elokuvasta... Inspiroivaa! Ei voi olla ihailematta ihmistä, joka pystyy näkemään oman aikansa itsestäänselvyyksien yli johonkin aivan uudenlaiseen.

Vielä "Suklaapuodista"

"Pienen suklaapuodin" elokuvaversiossa muuten ärsyttää se, että kirkonvastaisuutta on haluttu peitellä - kirjassahan puotia vainoaa nimenomaan kylän pappi. Ja muistelen, että kirjan loppuratkaisukin olisi ollut erilainen kuin elokuvan siloinen happy end, mutta ehkä muisti pätkii?

Välillä olen päättämäisilläni keskittyä jonkin tietyn vuosikymmenen pukeutumistyyliin, mutta olen sen verran ailahtelevainen, että siitä ei taida tulla mitään... Välillä hurahdan edvardiaaniseen tyyliin, välillä 30 - 40-luku tuntuu ainoasta oikealta. 50 - 60-luku, 70-luvusta puhumattakaan, tuntuvat ihan liian "nykyisiltä", mutta toisaalta kuitenkin löydän kiehtovia malleja niidenkin vuosikymmenten käsityölehdistä. Minulla on mm. muutama 70-luvun loppupuolen Eevaneuleen ja Muoti+kauneuden numero, jotka muistan jo lapsuudestani, äiti kun joskus saattoi ostaa irtonumeron.

Suklaata ja villahousuja

"Pieni suklaapuoti" on iiiihana! Vianne Rocherin asut ovat mahtavia, ja suklaan maun voi melkein tuntea... Entä sitten ranskalainen kylä... Ja joka kerta elokuvaa katsoessani alan himoita ikiomaa pikkupuotia. Olen yrittänyt sellaista pitääkin; juuri "Pieni suklaapuoti"-kirja antoi lopullisen sysäyksen. Ensin sisustus- ja lahjatavaraputiikkia, sitten vintagepuotia, mutta täällä maalla kaikki on niin turhaa... :( Ei tunnu ollenkaan samalta myydä tavaraa netissä - kaipaan nimenomaan ihmisiä, elämää, tapahtumista! Raha on sivuseikka. Olen päättänyt, että kun lapset aikuistuvat ja jos jään jossain vaiheessa leskeksi, muutan asumaan jonnekin, missä pystyn avaamaan jonkin sortin putiikin, alalla ei niin väliä; kyseeseen voisi tulla kahvila, antikvariaatti, käsityömyymälä, vintagemyymälä, kirpputori tms.

Pin up -kuvista saa kyllä todella virheellisen käsityksen entisajan alusvaatepukeutumisesta! Kai ne kuvastavat pikemminkin miesten mielikuvia ja toiveunia? Todellisuudessa oli äärimmäisen harvinaista, että pikkupöksyjen ja sukan suun väliin jäi paljasta pintaa. Entisajan "pikkupöksyt" nimittäin eivät olleetkaan ihan pieniä... Lahje ulottui vielä 60-luvullakin lähes polveen saakka, tai ainakin niin pitkälle, kuin kulloinenkin helman pituus antoi myöten! Kun nuorempana hienostelin talvella sukkanauhaliiveissäni ja sukissani, olin jäätymäisilläni - en ollut vielä tajunnut entisten naisten salaisuutta: villahousuja!!! Nyt olen löytänyt kirpputorilta ja lapsuudenkodin vintiltä kivoja 60-luvun villahousuja, sellaisia tehdastekoisia jacquard-kuvioisia, mustaa ja jotain kirkasta väriä, esim. turkoosia tai violettia, ja pieni röyhelö lahkeen suussa. Eipäs palele enää!

Haluan vielä joskus opetella kutomaan pitsineuletta ja valmistaa itselleni lämpimän ja nostalgisen villakerraston - vanhoissa käsityölehdissäni on ohjeita vaikka kuinka monia. Mielettömiä neulottuja alusasuja löytyy muuten mm. täältä:

http://knitty.com/ISSUEsummer04/patterns.html