Monday, January 15, 2018

Joululahjoja 2017

Perhe tuntee minut niin hyvin, että saan aina mieluisia joululahjoja! Tällä kertaa sain muun muassa tummaa suklaata ja perinteiseen tapaan Nanson yöpaidan; kuvissa Erik Bruunin 50-luvun julisteen inspiroima Vallilan Jaffa-matto, kynttilöitä, Virosta peräisin oleva kukkakantinen vihko sekä vintage-henkinen muistikirja, jonka kansikuva viittaa harrastukseeni:



Myös kaunis kalenteri on Virosta ja sisältää kansallispukukuvien lisäksi kiintoisaa tietoa Viron juhlaperinteestä:



Jo esikoisen pienenä ollessa totesin, että joululahjojen paljous voi sekoittaa lapsen pään ja viedä jouluilon. Parivuotias oli aivan hämmentynyt tavarapaljoudesta, joka oli enimmäkseen peräisin sukulaisilta. Huomasin myös, että paketin avaaminen oli aivan pienille lapsille tärkeämpää kuin sisältö!

Sittemmin olemme rajoittaneet lahjojen määrää siten, että me vanhemmat annamme kullekin lapselle yhteensä viisi pakettia. Joukossa on hyödyllinen pehmeä paketti tai pari. Lisäksi tulevat tietysti sisarusten, kaverien ja - nykyään harvoin - sukulaisten lahjat.

Aiemmin annoin usein itse kutomiani neuleita, mutta nykyään en voi ranteen vihoittelun takia tehdä paljonkaan käsitöitä. Tarpeellisten vaatteiden, jalkineiden tai urheiluvälineiden hankinta pyritään ajoittamaan jouluun sekä syntymä- ja nimipäiviin, vaikka kumisaapaslahja voikin tuntua arkiselta!

Tänä vuonna lasten lahjojen joukossa oli pari erityisen nostalgista juttua... Kuopuksen lennokkikirja on tyttären löytö Virosta:


Weisteen tähtisadetikut maksoivat kirpputorilla 50 senttiä paketti. Yhden paketin tikut osoittautuivat vahingoittuneiksi eivätkä syttyneet, mutta muut tikut säkenöivät hienosti muutaman vuosikymmenen iästään huolimatta:


Wednesday, January 10, 2018

Kesäpäivä ja -yö Haaparannalla

Kesäkuun puolessa välissä vierailimme kahden nuorimman lapsen kanssa Haaparannalla - se oli muuten heidän ensimmäinen käyntinsä Ruotsin puolella! Minulle Ruotsin Tornionlaakso tuli tutuksi 90-luvun alussa, kun kiertelin siellä meänkieltä nauhoittamassa, mutta Haaparannalla pistäydyin silloin vain kerran enkä nähnyt kaupunkia oikeastaan ollenkaan.

Vintage-henkiselle matkailijalle Haaparanta on mitä parhain kohde! Kun pysyttelee vanhankaupungin puolella, voi melkein tehdä aikamatkan menneisyyteen... Torin ympäristössä oikeastaan vain uusi kaupungitalo pistää silmään. Muuten ympäristö näyttää suunnilleen samalta kuin tässä 60-luvun kuvassa:


Tosin vihreää - puita, pensaita ja muita istutuksia - on nykyään paljon enemmän. Puiksi on valittu pohjoisessa menestyviä lajeja kuten koivuja ja tuomia, pensaiksi muun muassa norjanangervoa. Ilmeisesti joitakin rohkeampiakin kokeiluja on tehty, koska pensaita näkyi myös kuolleen. Ehkä talvi oli ollut ankara?

Yläkuvassa vasemmalla on nykyisen Ruotsinsuomalaisen kansankorkeakoulun, Svefin, rakennus, jonka arkkitehtuurista päättelen sen olleen kaupungin vanha raatihuone. Keskellä näkyy vesitorni, ja oikealla on vuonna 1900 avattu Haaparannan kaupunginhotelli, joka olisi epäilemättä ollut nostalginen yöpymispaikka. Uusi kaupungintalo on laatikkomainen punatiilirakennus, jota ei siis tässä näy; se on rakennettu aivan kiinni hotelliin. Hotellirakennus on remontoitu uuteen loistoon:


Me yövyimme vaatimattomammin torin lähellä sijaitsevassa Svefin asuntolassa, joka toimii myös hostellina. Pihassa kukki tuomi, pari viikkoa myöhemmin kuin kotona Etelä-Suomessa:


Ehdimme lyhyen oleskelumme aikana tehdä kävelyretkiä vanhassakaupungissa; sää oli ihanan aurinkoinen. Uinuvan pikkukaupungin tunnelma on tallella. 50-luvulla torin kaupunginhotellin vastainen laita näytti tältä:


Yllä olevan vihreän talon edustalla on nykyään suihkulähde:


Vanhaan vesitorniin on kuulemma suunniteltu rakentaa asuntoja:


60-luvulla otetussa kuvassa vesitornin edessä häämöttää vaalea talo, joka sittemmin on päässyt rapistumaan; kulmassa näyttää olevan aito retrokahvila tai -kaljabaari, jonka terassin virkaa kadulle asetetut muovituolit toimittanevat:


Kävelimme Tornionjoen rantaan ja ihailimme vastarannalla näkyvää Alatornion kirkkoa ja pappilaa:


Lempeä auringonpaiste houkutteli kävelemään päämäärättömästi vanhassakaupungissa:







Suosittelen kaupungilla kuljeskelun lisäksi erityisesti seuraavia kohteita:

- Torin lähellä Lasarettsgatanin ja Tullgatanin risteyksessä on hyväntekeväisyyskirpputori, jolla palvellaan ruotsiksi, meänkielellä ja suomeksi! Voi maksaa myös euroilla.

- Korttelin päässä torilta, osoitteessa Storgatan 73, Nya Konditoriet tarjoaa herkulliset leivät ja leivonnaiset, ja kesällä voi tietysti istuskella myös ulkona. Eurot kelpaavat.

- Jos haluaa kuulla mehevää meänkieltä, kannattaa norkoilla torilla sijaitsevan grilli-kahvilan nurkilla työmiesten kahvitunnin aikaan!

- Jalahusetissa torin laidalla on viehättävä tornionlaaksolaisten käsityö- ja muiden tuotteiden myymälä Tornedal & Co. - myytävät tuotteet ovat tyylikkäitä, kaukana niistä vaatimattoman kotikutoisista matkamuistoista, joita näin 90-luvulla Pajalassa:


Myymälässä ei valitettavasti voi maksaa euroilla. Meillä oli siellä käydessämme jäljellä niin vähän kruunuja, että pystyin ostamaan vain pari jääkaappimagneettia, toisessa on perusnegatiivinen tornionlaaksolaislausahdus "Ei se kannatte" (siis 'ei se kannata'), ja toisesta panen kuvan alle:



- Svefin sisätiloihin saa käydä tutustumassa, ja siellä on jatkuva taidenäyttely - hyvällä onnella saa ystävällisen opastuskierroksenkin:



Tuesday, January 02, 2018

Joulutunnelmaa kodissa

Olen keräillyt jonkin verran vanhoja joulukoristeita ja -liinoja. Joulukuusessa on aviomieheni lapsuudenkodista periytyneet 60 - 70-luvun sähkökynttilät - omassa kodissani käytettiin aina eläviä kynttilöitä, ja jonain päivänä vielä palaamme niihin! Mieheni lapsuudenkodissa oli siihen aikaan myös kauppa, jonka jäljelle jääneestä varastosta löytyi muun muassa kuusenkaramelleja. Kimaltava sininen koristenauha on Weisteen uustuotantoa ja puunukke siskon vuosien takainen tuliainen Pietarista:



Olkipukki tepastelee 60-luvun jouluisella kaitaliinalla:


Tämä joululiina lienee 50-luvulta, kulunut joulutarjotin - kirpputoriostos 80-luvulta - todennäköisesti sitäkin vanhempi, ja 50 - 60-luvun lasilautaselta on mukava napostella talviomenoita ja perinteisiä ranskalaisia marmeladimakeisia:


Jouluumme kuuluvat aina pähkinät ja kuivatut hedelmät; Arabian kannu on pistaasipähkinöiden kuoria varten! Retromuovikorit ovat ihana ja edullinen Huutonet-ostos, ja vahakankainen pöytäliina löytyi kolmella eurolla kirpputorilta.


Vanhat joulukortit ovat yksi heikkouteni... Neuvostoliittolainen uuden vuoden kortti kosmonautteineen on vastustamatonta neuvosto-kitschiä, ja sen alla on roskalaatikosta löytynyt kotimainen kortti 50-luvulta:


Torvensoittajatontun on joku suomalainen saanut sotien jälkeen Amerikan-sukulaiselta:


Juhlimme joulua pitkän kaavan mukaan: "Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi." Mitä siitä, että Nuutin päivä on siirtynyt viikon verran myöhempään - sitä pitempäänhän saamme nauttia joulusta! Viime vuonna joulukuusi taisi olla sisällä peräti helmikuun alkupuolelle saakka, kun viihtyi niin hyvin, että rupesi kasvattamaan kerkkiäkin...

Monday, December 25, 2017

Vanhojen käsityötarvikkeiden lumoissa

Palaan muutaman vuoden tauon jälkeen vintage-blogini pariin uudella innolla! Harrastus ei ole missään vaiheessa hiipunut, mutta kirjoittamiseen ei tuntunut löytyvän aikaa. Vuosi sitten kuopus siirtyi kotiopetuksesta kouluun, ja tänä syksynä vanhempi poika lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan suoritettuaan koko oppivelvollisuutensa kotiopetuksessa - opetustehtävistä vapautui siis aikaa muihin projekteihin, kuten blogien kirjoittamiseen! Lisäksi luovuin erään yhdistyksen sihteerin tehtävästä.

Esittelen tällä kertaa vanhojen käsityötarvikkeiden kokoelmani helmiä. Vanhat käsityötarvikkeet ovat kauniita kuin karkit... Sitä paitsi ne ovat kirpputoreilla usein hyvin edullisia, ja niillä on käyttöarvoa vaikkapa vintage-vaatteiden korjauksessa! Niiden ostamista ei siis oikeastaan voi laskea keräilyksi, eihän?

Upea silkkisten ja puuvillaisten ompelulankojen valikoima löytyi lähipaikkakunnan kirpputorilta.

Samalta kirpputorilta tarttuivat mukaan myös nostalgiset parsinlangat; parsin mielelläni sukkia, ja kuten näkyy, Atlas-lanka pääsi jo loppumaan!

Gütermannin rasia on uustuotantoa; ostin sen käsityöliikkeestä, ja rasiassa oli tietenkin Gütermannin lankaa! Vieressä sievät neulapakkaukset ja ohutta parsinlankaa, kaikki kirpputorilöytöjä.

"Pesunapit" ovat kirpputorilta; osa on jo mennyt käyttöön.

Yleensä ostan vain halpaa, mutta näistä 30-luvun lasinappiarkeista tappelin Huutonetissä verissä päin... Sinisiä nappeja on käytetty tyttären mekkoon. Vieressä tyhjentynyt parsinlankakartonki - eikö olekin kaunis?!

Nappeja minulla on paljon. Olen ostanut kirpputoreilta useita sekalaisia nappipusseja huomattuani joukossa hienoja vintage-nappeja. Suurin osa napeista on lajiteltuina kirjekuoriin; edessä on esimerkkejä lasinapeista.


Osa napeista ommeltiin kartonkeihin siihen aikaan, kun pidin kotonani vintage-vaateputiikkia.

Ompelurasia on ostettu 90-luvulla Tiimarista. En ole löytänyt edullisesti mieleistäni vanhaa ompelurasiaa - tämä menettelee toistaiseksi.

Sievä ompelurasia ja kauniit tarvikkeet tekevät ompelemisesta miellyttävän hetken. Sitä paitsi käsin ompeleminen on yllättävän koukuttavaa - kokeilkaa vaikka! Saman asian on todennut teini-ikäinen nuorin tyttärenikin, jonka kanssa istumme välillä tuntikausia ompelemassa.

Käsitöiden tekemisen nautintoon kuuluu meillä olennaisena osana hyvä äänikirja. Suosittelen esimerkiksi Jane Austenia tai Kaari Utriota tai mitä tahansa Lars Svedbergin lukemaa!

Friday, October 12, 2012

40-lukua ja tyylien sekoitusta

Olen laimilyönyt tätä blogia pitkään! Käsityöblogia on tullut päivitettyä ahkerammin. Panenpa tännekin kuvan 40-luvun ohjeella neulomastani puserosta; saksalainen malli on Virkkaus- ja neuletyöt -lehdestä syksyltä 1942:


Tässä pusero on yhdistetty 30-luvun henkiseen kävelypuvun hameeseen, johon se myös sopii hyvin. Sotavuosinahan muodin peruslinja ei uudistunut - oikeastaan ainoat, mitkä muuttuivat, olivat hameen pituus ja jossain määrin kenkien muoto, kumpikin pula-ajan sanelemia välttämättömyyksiä! 30- ja 40-luku pehmeän suorine linjoineen ovat suosikkejani, 40-luku myös käytännöllisyytensä vuoksi. Tosin tavoittelen harvoin asuissani autenttista tietyn vuosikymmenen tyyliä; enimmäkseen yhdistelen vapaasti eri tyylejä. Niinpä tähänkin asuun kuuluu 30-luvun henkiset kävelykengät, mutta 50-luvun korvakorut ja saman vuosikymmenen malliset silmälasit (ei ole valinnanvaraa), Pikku Myy -kampaus (muistuttaa Karin Larssonin tyyliä, josta pidän myös!) ja aivan nykyaikaiset sukat, joiden kuvion väri sointuu yhteen puseron kanssa (ylipäänsä katseen vangitsevat sukat ovat heikkouteni!):


Thursday, April 14, 2011

Silmälasit



Kahden vuoden ajan kävin naapurikaupungin silmälasiliikkeessä, kunnes löysin nämä kaunokaiset! Viime vuosina on ollut tarjolla lähinnä vain suorakaidetta eri muunnoksina.

Friday, March 11, 2011

Tekijänoikeuksista

Pohdin, millähän tavoin pääsisi käsiksi vanhojen käsityökirjojen tekijänoikeuksiin ja voisi julkaista niitä uudelleen, kuten eräs yhdysvaltalainen firma on tehnyt... Ylipäänsä nuo tekijänoikeudet välillä mietityttävät. Kun joku valmistaa vintage-kaavoilla myyntiin vaatteita, eikö siinä rikota tekijänoikeuksia? Kai ne oikeudet on aikanaan myyty lehdelle, jossa kaavat ja ohjeet ovat? Voisinko ruveta kopioimaan ihmisille maksusta neuleohjeita omasta vintage-neulelehtikokoelmastani? Entä mitä mahtaa vaatia, että saa modernisoida vanhan neuleohjeen ja julkaista sen uudelleen, jopa ilman viittausta siihen julkaisuun, jossa ohje alun perin on ollut? Ihmettelin esimerkiksi kirjaa "Ne ihanat neuleet" - jotain samantapaista olisi mahtava julkaista, mutta minkähänlainen prosessi olisi edessä oikeuksien saamiseksi? Ja kenen puoleen ylipäänsä pitäisi kääntyä, jos esim. kyseinen lehti on lopetettu eikä sillä ole suoraa jatkajaa?