Monday, March 19, 2018

Talvisen päivän pirteä asu


Ompelin oranssin leningin vuosia sitten 50-luvun ranskalaisen muotilehden kaavalla; itse lehteä ohjeineen minulla ei ollut. Silmälasit ovat Frostin - Silmäaseman Selja vakuutti, että näitä punaisia on vain kolmet koko maailmassa! Vintage-henkiset (eivät kylläkään 50-luvun tyyliset) musta-kultaiset, kumipohjaiset kengät olivat heräteostos Humppilan Kenkämaailmasta. Sorruin harvinaiseen heräteostokseen siitä ilosta, että muututtuani virallisesti kotiäidista työttömäksi työnhakijaksi minulla on jälleen TULOJA! Kampaus kuvassa on minulle tyypillisen huoleton: hiusten laittamiseen en välitä käyttää aikaa.


Mekon malli on kaavan-arkin toiseksi ylinnä näkyvä. Kaavojen jäljentämiseni ja ompelemiseni oli kenties hieman suurpiirteistä, ja kankaana käytin painavaa viskoosia (vanhat verhot!) - lisäksi painoin puvun ompelun aikaan kymmenisen kiloa enemmän kuin nyt ja valitsin koon sen mukaan. Niinpä yläosa on liian suuri: vyötärö on venynyt liian alas, ja kaula-aukko on turhan iso... En ole jaksanut ryhtyä korjauspuuhiin, vaan olen pukenut mekon alle säädyllisyyden vuoksi topin tai poolopaidan ja kuronut vyötärön kokoon vyöllä, tällä kertaa mustalla patellavyöllä.

Nappikaupan jäämistöstä peräisen olevat napit ompelin hauskuuden vuoksi pareittain. Napinreikiä en ollut koskaan ommellut, joten teetin työn kovassa kiireessä paikallisen työttömien yhdistyksen ammattiompelijalla - halusin puvun mukaan Kosin-matkallemme. Työ ei maksanut montakaan euroa, mutten ollut jälkeenkään tyytyväinen: uskoakseni olisin itsekin pystynyt vastaavaan! Tosin vika saattoi olla myös kankaassa, joka painavana ja löyhään kudottuna ei kunnolla soveltunut tarkoitukseensa.


Kylmänä talvipäivänä ulos mennessäni tarvitsen luonnollisesti päällystakin. Tämä 50-luvun Eeva-takki maksoi Yesterdayssa yli kymmenen vuotta sitten 80 euroa, mitä pidin huikeana summana, mutta olen muuttanut mieleni - todennäköisesti ulsteri kestää koko loppuikäni! Ruskeassa kankaassa on pieniä oransseja kuvioita, jotka sopivat puvun väriin. Hallitseva väri ruskea ei kuitenkaan miellyttänyt minua, vaan halusin lempiväriäni punaista etenkin kasvoja vasten, joten kirjailin ketjupistoilla kauluksen ja hihansuukäänteet ja vaihdoin napit punaisiin.



Punahilkaksi minua toisinaan tässä asussa kutsutaan... Iso, punainen huivi on lähes 30 vuoden takainen löytö Stockmannin alennusmyynnistä - neule on kestänyt nyppyyntymättä ja on monikäyttöinen lempivaatteeni. Punaiset neulekäsineet - kylmemmällä säällä kirjoneulelapaset - ja himmeammän punaiset rusettinilkkurit (Humppilan Kenkämaailmasta nekin, Janitan, ellen väärin muista) täydentävät asun. Ulkona pakkasessa silmälasit tosin on pantava koteloon ja huivi vedettävä tiiviisti kasvojen peitoksi!

Monday, March 12, 2018

Osaammeko matkustaa?


Lähikirpputorilta ostin muutamalla kymmenellä sentillä Sakari Pälsin matkakertomuksen Balkanilta - loistavan hyväkuntoisen siihen nähden, että kirja on 30-luvulta!



Huutonetistä puolestaan löysin 50 - 60-luvun matkaoppaita. Niitä oli niin paljon, että valinta oli vaikea, mutta järkeilin, että Pohjoismaat ja Kreikka ovat paikkoja, joihin minulla todennäköisesti on mahdollisuus lähivuosina matkustaa. Ruotsin, Norjan ja Tanskan opas on vuodelta 1953 ja Kreikan opas vuodelta 1963:



Vuonna 1964 painettu Pariisin opas oli muuten vain houkuttelevan näköinen:


Yleinen matkailijan opaskirja vuodelta 1953 on luonnollisesti tarpeen, jotta osaan matkustaa hienon naisen tavoin... "Matkojen sivistävä, kasvattava ja antava vaikutus riippuu siitä, missä tarkoituksessa, millä mielellä ja miten matkustaa. Niin, osaammeko ylipäänsä matkustaa?" Siinäpä kysymys!