Myös kaunis kalenteri on Virosta ja sisältää kansallispukukuvien lisäksi kiintoisaa tietoa Viron juhlaperinteestä:
Jo esikoisen pienenä ollessa totesin, että joululahjojen paljous voi sekoittaa lapsen pään ja viedä jouluilon. Parivuotias oli aivan hämmentynyt tavarapaljoudesta, joka oli enimmäkseen peräisin sukulaisilta. Huomasin myös, että paketin avaaminen oli aivan pienille lapsille tärkeämpää kuin sisältö!
Sittemmin olemme rajoittaneet lahjojen määrää siten, että me vanhemmat annamme kullekin lapselle yhteensä viisi pakettia. Joukossa on hyödyllinen pehmeä paketti tai pari. Lisäksi tulevat tietysti sisarusten, kaverien ja - nykyään harvoin - sukulaisten lahjat.
Aiemmin annoin usein itse kutomiani neuleita, mutta nykyään en voi ranteen vihoittelun takia tehdä paljonkaan käsitöitä. Tarpeellisten vaatteiden, jalkineiden tai urheiluvälineiden hankinta pyritään ajoittamaan jouluun sekä syntymä- ja nimipäiviin, vaikka kumisaapaslahja voikin tuntua arkiselta!
Tänä vuonna lasten lahjojen joukossa oli pari erityisen nostalgista juttua... Kuopuksen lennokkikirja on tyttären löytö Virosta:
Weisteen tähtisadetikut maksoivat kirpputorilla 50 senttiä paketti. Yhden paketin tikut osoittautuivat vahingoittuneiksi eivätkä syttyneet, mutta muut tikut säkenöivät hienosti muutaman vuosikymmenen iästään huolimatta:
No comments:
Post a Comment